perjantai 6. toukokuuta 2016

Artistiksi: nollasta tasolle yksi

Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa studiopäiväkirjaa muistuttava postaus. Sitten tajusin, että alkuvuoteni on pitänyt sisällään hyvin paljon muutakin. Siksi päädyinkin laatimaan listauksen asioista, jotka minun on täytynyt huomioida ennen (ja jälkeen) laulaja-lauluntekijän alter egoni lanseerausta. Muun muassa näiden seikkojen kanssa olen työskennellyt viimeiset kuukaudet.

1. Laulut. Biisimateriaali on itseisarvoisella sijalla yksi. Ei ulkonäkö, ei lauluääni, ei soittotaito tai mikään kanna pitkälle, mikäli ei ole hyviä biisejä. Laulun hyvyys on kuitenkin pitkälti mielipidekysymys, joten paremmin muotoiltuna asia kuuluukin ehkä näin: ilman musiikkia, jonka takana artisti voi seistä selkä suorana, on turha tehdä mitään. Kun olin päättänyt äänittää Pahan mielen lauluja -ep:n, vietin viikkotolkulla ajatellen, mitkä laulut äänitteelle tulisi. Mielestäni onnistuin, julkaisu pitää sisällään siihen mennessä säveltämistäni lauluista parhaat ja kokonaisuus esittelee musiikillisia ulottuvuuksiani monipuolisesti.

2. Treenit. Jokainen muusikko tietää sen totuuden, että treenikämpällä täytyy olla valmis viettämään kaikki irtoava vapaa-aika. Jos haluaa soittaa, täytyy soittaa eikä soitella. Itselläni harjoittelun määrä nousi tätä levyä tehdessä potenssiin kuusi, sillä soitin kaikki levyllä kuultavat soittimet rumpuja lukuun ottamatta itse. Näin ollen minun piti harjoitella biisien laulut, kitarat, huuliharput, bassot ja koskettimet sekä bändisovitukset. (Kohta joku viisaampi tulee sanomaan, että yksi potenssiin kuusi ei ole kuusi, mutta niin se vain nyt tällä kertaa on. Olen muusikko, en matemaatikko – onneksi, minusta tulisikin tosi surkea lukujen kanssa pläräilijä.)

3. Äänitykset. Studiotyöskentely on äärimmäisen mukavaa hommaa, sääli vain, että en tiedä siitä juuri mitään. Äänimiehen työskentely on aina ollut minulle lähinnä jonkinlaista taikuutta, jota en voi ymmärtää. Onneksi on kuitenkin olemassa ammattilaisia: Musiikkituottaja-studio viehättävässä Kuhmossa maamme itärajalla oli nappivalinta, kun lopullista masteria kuuntelee. Itse äänitykset sujuivat soittimien osalta moitteetta ja nopeasti, pohjat saimme kasaan neljässä päivässä. Laulujen kanssa tulikin vastaan eräänlainen force majeure, kun sairastuin äänen tuhoavaan tautiin. Arvaatte, että vitutti. Loppujen lopuksi Pahan mielen lauluja saatiin kuitenkin äänitettyä, vaikkakin kahdessa erässä; jatkossa en kuitenkaan ehkä varaa studioaikaa pahimman influenssakauden ajaksi.

4. Visuaalinen ilme. Ulkoista asua ei sovi väheksyä, sillä kuvilla ja kuvituksilla luodaan mielikuvia siinä missä äänilläkin. Siksi valokuvaus ja graafinen suunnittelu ovat tärkeässä osassa, kun artistina lähtee itseään yleisölle esittelemään. En ole itse riittävän taitava kummassakaan, niin diy-henkinen kuin tahtoisinkin olla, joten käännyin jälleen ammattilaisen puoleen. Pahan mielen lauluja -levyn ulkoasu on Katri Kallion käsialaa, ja hän teki hienoa työtä sekä promokuvien että kansitaiteen saralla. Suunnittelupalaverien ja kuvausten jälkeen onnistuimme siinä, mitä tavoittelimmekin: visuaaliselle puolelle saatiin vangittua musiikkiin sopiva tunnelma.

5. Julkaisu. Päivän sana on single. Nimiartisteista yhä useammat ilmoittavat julkaisevansa jatkossa ainoastaan yksittäisiä biisejä levykokonaisuuksien sijasta. Pohdin tätä vaihtoehtoa myös itse, siis että olisin julkaissut äänittämäni laulut yksi kerrallaan. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kuuntelen omia mieltymyksiäni useamman kappaleen kokonaisuuksia kohtaan, ja siten päädyinkin julkaisemaan kaikki neljä laulua kerralla. Ep:tä ei tietenkään voi vielä pitää kattavana albumikokonaisuutena, mutta jonkinlaisen kaaren tuotokseni laulujen välillä näen, eikä tuota kaarta olisi syntynyt, jos julkaisumalli olisi ollut toisenlainen.

6. Jakelu. Äänitteen formaatti on nykyään oikeasti punnitsemisen arvoinen seikka. Digitaalinen, cd, vinyyli, kasetti – vai kaikki? Fyysisen äänitteen tahdoin ehdottomasti, mielestäni niissä on digitaalista julkaisua aidompi fiilis kansineen kaikkineen. Lopulta päädyin kahteen ensimmäiseen, lähinnä siksi, että vinyyli ja kasetti ovat minulle itselleni lähinnä lapsuudesta tuttuja ystäviä, jotka eivät ole riittävissä määrin seuranneet mukana elämän varrella. Ostan itse levyni ainoastaan cd-muodossa. Omakustanneartistina ajatellen fyysiset äänitteet sisältävät myös riskin, että ne jäävät käsiin, kun valtaosa ihmisistä kuuntelee musiikkinsa suoraan netistä. Onneksi näin ei ole käynyt, vaan levyt ovat lähteneet liikkumaan sangen miellyttävissä määrin. Digijakelu puolestaan on nykyään loistavissa uomissa, sillä valittavissa on lukuisia yrityksiä, jotka jakelevat musiikin kaikkiin suurimpiin musiikkipalveluihin.

7. Promootio. Levyn julkaiseminen tai artistiksi siirtyminen ylipäänsä on melko turhaa, jos kukaan ei tiedä, kuka olet. Näin ollen täytyy myös miettiä, miten oman pärstän saa ihmisten nähtäville. Musiikki- ja muu lehdistö ovat edelleen vahvasti kantamissaan, ja niiden rinnalle on tullut sosiaalisen median myötä myös blogit, markkinoidut päivitykset ynnä muut vastaavat. Iänikuinen puskaradio on tietenkin voimakas tekijä edelleen, kuten myös jaot esimerkiksi Facebookissa. Yllättävän hyvin olenkin saanut hankittua levylleni näkyvyyttä omien kanavieni ulkopuolella, josta totta kai on kiittäminen niitä tahoja, jotka ovat katsoneet minut mainitsemisen arvoiseksi artistiksi.

8. Internet. Nettisivut ja niiden päivittäminen on helppoa hommaa, mutta aah, sosiaalinen media. En kuulu diginatiiviin sukupolveen ja vasta tämän rupeaman myötä olen päätynyt erilaisille sosiaalisen median sivustoille. On Facebookia, Twitteriä ja Instagramia, on tämä blogi. On lukematon määrä muita sivustoja, joilla minulla ei vielä ole profiilia mutta joihin sellainen pitäisi tehdä. Täytyy myöntää, että monen eri some-palvelun toimintatapojen oppiminen lyhyessä ajassa on tuntunut melko vaikealta, mutta kyllä se siitä. Aion sinnitellä ja oppia. On kannustavaa ajatella, että somen opeteltuaan näpeissä on melko vaikutusvaltainen markkinointikanava.

9. Keikat. Keikoille on jokaisella soittajalla aina kova hinku, ja miksipä ei olisi, se on ainakin minulle parasta, mitä tiedän. Ihmisille soittamisen tunnetta ei voita tässä maailmassa mikään, ei kerta kaikkiaan mikään. Keikkojen hankkiminen on omanlaisensa haastava kiihoke myös, on kiinnostavaa pyrkiä esiintymään erilaisiin paikkoihin. Samaten on jokaisella kerralla yhtä palkitsevaa, kun jossain nappaa. Puhelimessa ja sähköposteja kirjoittaessa kuluukin nykyään varsin suuri osa vapaa-ajasta, ja loppuaika menee palatessa kohtaan kaksi, treenatessa.

10. Raha. Sanomattakin on selvää, että mikään ei ole ilmaista. Rahalla ei kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä omasta halusta tehdessä, enkä olekaan käyttämiäni euroja jäänyt pohtimaan. Siksi en kirjoitakaan rahasta enempää – näitä hommia tehdään sydämestä, eikä toiminnalle lasketa hintalappua.

Näin. Esittämäni kohdat eivät ole minkäänlainen ohjenuora, miten alkaa artistiksi. Listaus ei myöskään ole täydellinen. Pikemminkin kyseessä on kuvaus siitä, mitä minä olen itse ottanut huomioon soolouraa käynnistäessäni, joku toinen on saattanut tehdä aivan toisin kaiken. Huomion arvoista on myös se, että mikäli tahtoo lyödä läpi, täytyy edellä esitetyt kohdat toistaa yhä uudelleen ja uudelleen. Onneksi saan suunnatonta nautintoa kaikesta, mitä musiikkiin liittyen teen – eikä tähän leikkiin kai ryhtyisikään kukaan sellainen, joka ei tästä vilpittömästi nauti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti